Kökar ja Utö

Olin kaverini kautta saanut buukattua itseni Kökar Dykcenterin reissulle 23.-25.4. Itselleni tämä olisi ensimmäinen reissu Ahvenanmaalle ja myös ensimmäinen meridyykki kaudella 99. Lähdimme ajamaan Kökariin jo edellisenä yönä koska tarkoitus oli ehtiä aamun ensimmäiseen Korppoo-Kökar lauttaan. Suoritettuamme aamun erikoiskokeen ennätysajassa saavuimme lautta rantaan, josta katsottuna näkyvyys merellä tulisi olemaan alle 50m. Merisavua oli luvattu pariksi päiväksi Kökar-Utö alueelle, onneksi mukana oli GPS ja hyviä navigaattoreita, koska vasta viimeisenä päivänä tuuli oli puhaltanut merisavun pois, joilloinka pääsimme ihastelemaan kaunista Saaristo-merta. Lauttamatka osottautui erittäin halvaksi vain 40 mk/auto !.

Kökariin saavuimme ajoissa ja menimme suoraan sukelluskeskukselle missä meitä odotti sukelluskeskuksen omistaja Robert ja venekuskimme (aina avulias) Stickan. Tukialuksenamme oli mukavan kokoinen rautapaatti, jossa oli yöpymistilat 4 henkilölle ja otimme myös mukaan keskuksen Busterin ja kompuran. Täytimme pullot ja aloimme lastata heebeleitämme veneeseen, tässä vaiheessa kävi minulle vasta ilmi että tarkoitus oli asua saaristossa ja veneessä koko viikonloppu, joten kaikki kamat kyytiin ja menoksi. Kohteena oli Utö jonka lähisaarissa oli tarkoitus yöpyä ja dyykkaisimme 2 päivää Park Victorylla ja paluu matkalla jossakin Kökarin lähistöllä. Näkyvyys oli vain huonontunut entisestään ja itsellä oli epäilyjä siitä kuinka viisasta olisi mennä tuollaiseen hernerokka sumuun ajelemaan, mutta Stickan vain totesi että tämä oli ihan normaalia. Alkoi jokseenkin puuduttava 8 tunnin matka, jonka aikana ei nähnyt kuin ne luodot joittenka vierestä ajettiin. Robert ilmoitti että tuolle luodolle mennään yöksi ja hän alkaisi tekemään ruokaa. Noustessani maihin havaitsin sumun keskeltä mökin, jonnekka muut alkoivat jo rahtaamaan yöpymiskamojaan. Mökki oli niin sanottu saaristolaismökki jossa oli avaimet ovessa. Mökki oli erittäin hyvin varusteltu (puuta oli, kamina ja jopa radio, mistä ei kyllä kuulunut mikään tunnettu radioasema) ja hyvässä kunnossa. Ruokailtuamme innokkaimmat alkoivat laittamaan varusteita kasaan yädyykkiä varten, mutta itse totesin että parempi oli keskittyä makkaran paistoon.

Seuraava aamuna pistimme aamiaiset naamariin ja lähdimme ajalelemaan kohti Utötä ja sinne saavuimmekin n.4 tunnin ajon jälkeen. Pienen muona täydennyksen jälkeen lähdimme Parkille, joka löytyi yllättävän helposti.

Sukellusseurueemme koostui Padi OW sukeltajista, jotka eivät olleet sukeltaneet paljon. Eräs heistä jopa sukelsi kaikkien suureksi huviksi märkäpuvulla ja toisella taas oli ensimmäistä kertaa kuivapuku. Tässä vaiheessa aloin jo kiroamaan sitä että olin näyttänyt keskuksella kaikki mahdolliset sukeltaja korttini ja päiväkirjani. Mutta onneksi mukana ollut Divemaster lupautui sukeltamaan kokemattominpien kanssa ja sain parikseni pari kokeneempaa sukeltajaa. Pienten alkusählinkien jälkeen laskeuduimme alas 18 m Parkin keula kannelle, jossa oli näkyvyyttä n. 2 m vesi oli täynnä partikkeleita ja lamppuni oli liian tehokas näin sameeseen veteen (valo heijastui takaisin). Aluksi kiersimme keulan ja sitten perän. Hylky on aika huonossa kunnossa ja oli sovittu että emme mene sisälle hylkyyn. PV oli räjäyttänyt melkein kaikki savupiiput poikki ja tehneet myös muuta tuhoa hylyllä. Perästä takaisin päin tullessa vastaani tuli outo näky kun tämä ensimmäistä kertaa kuivapuvulla sukeltava kaveri piteli kiinni savupiipusta ja päästeli ilmaa puvustansa pois. Näytin sukellusparilleni (2 kpl), että jään tähän auttamaan ja he voisivat mennä jo ylös ja minä tulisin pois muitten kanssa. Tasapainotus hässäkän jälkeen totesin että Divemasterin johtama ryhmä ei toiminut niin kuin olisi pitänyt ja siirryin ryhmän yläpuolelle takaviistoon, siltä varalta että jos jollakin olisi jokin hätä niin kerkeäsin auttamaan (ottamaan kiinni) ennenkuin paniikki iskisi. n.5 minuuttia tästä näin kun tämä kuivapukukokeilija näytti Divemasterille että hänellä on 50 bar, joka kuittattiin vain pelkällä OK merkillä !. Tässä vaiheessa aloin aavistella pahinta koska olimme pyörineet hylyn peräkannella jo aika kauan. Kun kuivapukukokeilija näytti minulle että hänellä oli enää 25 bar jäljellä, survaisin reguni hänen leukapielien väliin ja siirryin itse varajärjestelmälleni. Jos joku on joskus ihmetellyt miksi minulla on 240 cm regun letku niin syy siihen on että voi pari hengittää ilman että kaveri olisi 30 cm päässä naamastasi. Lähdimme uimaan kohti divemasteria, jolle ilmoitin että tällä kuivapukukokeilijalla oli enää 25 bar eli missä v...ssa oli nousuköysi? Ensimmäisellä kerralla en heti ymmärtänyt mitä hän koitti viittoa, mutta aika nopeasti tajusin että olimme etsineet sitä jo viimeiset 10 minuuttia. Nousuköysi oli keulassa ja olimme itse perässä !. Parkki kun on vielä toista sataa metriä pitkä ja kahdessa osassa ei köydelle pääsemisestä tulisi mitään. Etsimme peränosan korkeimman osan ja sen ympärille ryhmittyen aloimme nousta ylös. Vettä oli n. 14 m. Rigasin savupiipun portaisiin New Jersey Up Reel (joka savoksi tarkoittaa kaksin kertaista narua kohteen ympäri ja kelalta narun hidasta päästämistä, tällä tavoin voi suorittaa hallitun ylösnousun aika syvältäkin), ja saman aikaisesti minulla oli tämä yksi kaveri octolla. Pääsimme mukavasti kolmeen metriin, jossa turvapysähdyksen jälkeen nousimme pintaan. Muitten aloittaessa pintauintia aloin irrottamaan narua joka oli siis kiinni hylyssä pienen riuhtomisen jälkeen tässä onnistuinkin ja saman aikaisesti Robert oli tullut katsomaan oliko kaikki hyvin, koska muut olivat jo uineet takaisin tukialuksellemme. Laiska kun olen liftasin Robertin busterin kyydissä takaisin tukialukselle.

Tämän vaiherikkaan sukelluksen jälkeen ajoimme Utöseen täyttämään pullot ja pääsimme hakemaan myös iltanuotio kaljat. Saavuimme tukikohtasaareemme joskus yöllä ja nyt ei ollut ketään halukasta yösukellukselle. Ilta sujui mukavasti makkaraa paistaen ja kilpaillen siitä kenellä oli hurjimmat sukellusjutut.

Aamu alkoi taas normaalisti, aamupöperöitten jälkeen lähdimme Parkille. Näkyvyys oli pysynyt tasaisesti koko ajan alle 50 m ja tuuli alle 5 m/s. Tällä kertaa sukelsin vain yhden sukeltajan kanssa. Näkyvyys oli edelleen Parkilla huono ja vesi kun oli n 2°C, niin ainoastaan kunnon merenkäyntiolisi puuttunut siitä että olisin jäänyt nukkumaan saarelle. Dyykki nyt ei ollut mikään ihmeellinen, mitä nyt kävimme ihmettelemässä Parkin isoa peräsintä ja potkuriakselia. 40 minuutin alttiinaolon jälkeen alkoi tulla pikkaisen kylmä ja päätimme nousta ylös (keulasta), pari minuuttia dekoilua 100% hapella 5 m ja pintaan !. Veneessä odotti lämmin kahvi ja voileivät ja olo oli kuin maailmanomistajalla. Menimme takaisin Utööseen syömään kunnon lounaan ja täyttämään pullot. Itse päätin jättää seuraavan sukelluksen väliin, koska ei siellä ollut enää mitään kiinnostavaa, ottaen huomioon olosuhteet. Iltapuhteet alkoivat jo sujumaan ja oli mukava käydä nukkumaan ihan kohtalaisen sukelluspäivän päätteeeksi. Aamulla siivosimme paikat ja lastasimme veneen ja otimme kurssin kohti Kökaria. Matkaa tehdessämme sumu alkoi hälvenemään ja pääsimme nauttimaan kauniista saariston maisemista. Viimeisen dyykin teimme jollekkin tuntemattomalle puuhylylle, josta tuli ihan mieleen edellisen kesän keikat Gustav Adolfille. Näkyvyys oli kylläkin parempi kuin Parkilla, mutta muuten hylky oli tuhannessa osassa. Mukavan 15min jälkeen päätin nyt mulle riitti ja nousin ylös. Pääsimme iltapäivällä Kökariin ja hyvästeltyämme Robertin ja Stickkanin lähdimme ajelemaan lautalle. Yhteenvetona voisi sanoa että erittäin hyvä sukelluskeskus(Kökar Dykcenter)ja parempaa palvelua saa etsiä kaupalliselta puolelta. Olosuhteet olivat mitkä nyt olivat niille kun ei voi perk.. mitään, mutta varmasti lähden Kökariin uudestaan, niin monta paikkaa on sukeltamatta varsinkin kun katselin keskuksen seinällä olevaa kohde karttaa.

Ahvenenmaalla sukeltaminen ei ole halpaa, mutta hyvillä keleillä se on rahan väärtiä. 1 sukellus maksaa 185mk ja koko päivän keikka 2 sukellusta 370 mk. Hintaan kuuluu matkat ja ilmat, mutta kaikkea voidaan järjestää esim yöpymistä, ruokaa ja jne. Robert puhuu kohtalaista Suomea, joten me Ruotsia osaamattomat myös pärjäsimme. Robertin saa kiinni joko puhelimella 018-55928 tai 0400 851 436, tai sähköpostilla kokar.dykcenter@pp.inet.fi Keskukselle tulee omat kotisivut joskus ensi syksynä.

[Teppo]

©1999 Marinus