Salmö, Porkkala

Salmö on yksityisessä omistuksessa oleva saari Porkkalan saaristossa aivan porkkalanselän reunalla. Saaren lähellä on useita hylkyjä ja muuten hyviä sukelluskohteita, jotka ovat suojassa yleisimmin puhaltavalta länsituulelta. Saaren rannoilla on maihinnousu- kieltokylttejä ja omistajat tulevat hanakasti ajamaan pois rannalta jos sattuu menemään liian lähelle. Tällä kertaa esittelemme kalliojyrkänteen saaren luoteis- ja pohjoispuolella. Luoteiskulmalla veneilyväylät muodostavat "t-risteyksen", jonka kohdalla Salmön saaren rannalla näkyy jyrkempi kallio. Kyseisessä kohdassa noin 12 m syvyydessä on pystysuora kallioseinämä joka tipahtaa 22 m syyvyyteen. Pohjalla on isojen kivien muodostamaa louhikkoa. Yleensä paikalla on ollut erittäin hyvä näkyvyys. Vene kannattaa ankkuroida lähelle rantaa pohjoispuolella näkyvästä mökistä länteen jyrkemmän kalliorannan alkupäähän.

4.9.1999 Marinuksen syysleiri: Ilma oli vielä kesäisen lämmin vaikka kello kävi jo syyskuuta. Mereltä lännestä kävi navakka 10-12 m/s tuuli, jota oli jatkunut jo muutama päivän ajan. Merellä mainingit ja aallot löivät vaahtopäinä mutta Salmön vieressä olevat saaret suojasivat hyvin aallokolta. Ankkuroimme veneen muutaman metrin päähän rannasta. Sukellusleiri oli vienyt parhaimman terän kaikista mukana olleista ja varusteiden pukeminen alkoi hitaanlaisesti. Ensimmäisen parin päästyä veteen huomasimme että pinnalla oli tuulen aiheuttama voimakas virta. Se vei pinnalla sukeltajaa nopeasti pois veneen lähettyviltä. Lopulta jouduimme heittämään laidan yli köyden, missä saattoi odotella sukelluspariaan rauhassa.

Itse olin menossa veteen sukellusparini Timon kanssa kolmantena parina ja laittelimme varusteita päälle verkkaisesti. Kova virta laittoi miettimän näykyvyyttä ja latisti vähän tunnelmaa ennen sukellusta. Veteen päästyämme totesimme itsekin virran pinnalla erityisen kovaksi ja ankkuriköydelle sai uida ihan tosissaan. Podottelimme nopeasti pohjaan veneen keulalta. Yllättäen pohjalla virta ei tuntunut ollenkaan ja saimme asetella varusteet rauhassa mukavammin päälle. Näkyvyyskin oli yllättävän hyvä, mitä auttoi pilvettömältä taivaalta paistava aurinko. Sukelsimme rannasta viistosti syvemmälle ja käännyimme 15 m jälkeen länteen. Huomasin pohjalla sinisen snorkkelin, jonka Timo tunki puukon hihnojen alle säilöön. Hiekkapohja allamme muuttui nopeasti kallioksi joka jyrkkeni täysin pystyksi seinämäksi. Liitelimme 5 m kivikkoisen pohjan yläpuolella. Vieressä nousevan kalloiseinämä oli mahtaava ja sai meidät molemmat näyttämään OK-merkkiä vähän kuin hokisimme YES sanaa pinnalla. Olin sukeltanut samalla seinämällä jo kahtena aikaisempana kesänä ja aina paikka tuntui yhtä hyvältä.

Sukellus tuntui menevän kuin itsestään ja käännyimme takaisin vasta kun kallioseinämä alkoi tasaantua matalammaksi hiekkapohjaksi. Käännöksen jälkeen havahduimme huomaamaan syyn alkumatkan kevyeen tunteeseen. Pohjalla virta menikin toiseen suuntaan. Asia ei jäänyt vaivaamaan koska tiesimme että pinnalla veneelle pääsisi oikein kunnon kyytiä tuulen mukana. Sukelsimme takaisin kallioseinämän korkeimmalle kohdalle. Näytin Timolle että haluaisin nousta katsomaan miten kallio seinämä jatkuu ylös rannalle päin. 12 m syvyydestä ylöspäin kallio alkoi loivasti kaartua ja matalammassa pohja muutui kivikkoiseksi. Pysähdyimme 3 m kalliokielekkeen taaksen suojaan virralta turvadekoon. Kallion pintaan kiinnittyneet simpukat käyttivät virtaa ruuan etsimiseen. Aurinkoa vasten katsoessa näki kuinka valtava vilske kallion pinnalla kävi kun simpukoiden lonkerot hapuilivat vedestä syötävää. Hetken ihasteltuemme nousimme pinnalle katsomaan kuinka kaukana olimme veneestä. Onneksi olimme vielä virran yläpuolella ja matka veneelle taittui kuin itsestää. Veneestä löytyi myös löytämämme snorkkelin omistaja, joka manasi ettei ole koskaan hukannut mitään sukellus varustetta. No, ei nytkään... itse haaveilin jo troolari Arizonassa odottavasta saunasta ja pullollisesta kylmää olutta.

[Petri]

©1999 Marinus