Vidskär

Vidskärin saari on sopivasti tunnit matkan päässä Parkilta, joten se on oivallinen pysähdyspaikka ennen Utötä. Merikortin mukaan saaren itä- ja eteläpuolelle 90 m syvyyttä. Siten saaren ympäriltä pitäisi löytyä mukavan jyrkkiä rinteitä veden alla. Saaren Kaakoispuolella olevassa puokamassa on suojaisa ankkuripaika. Poukaman pohja on tasaista hiekkaa. Hiekkapohjalta löytyy kampeloita, muuten rannan elämä on vähäistä.

Jos haluaa nähdä rinteet veden alla kannattaa ankkuroida lähelle saaren eteläpuolella olevaa niemen nokkaa. Muuten joutuu sukeltamaan pitkän matkaa täysin tasaisella hiekkapohjalla. Rinne alkaa 20 m jälkeen putoaa melko jyrkästi ainakin 52 m, jota syvemmällä kukaan ei lähtenyt käymään. Tämän jälkeen ranta syvenee loivemmin. Toisessa kohtaa saarta saattaa löytyä parempiakin rinteitä, tämän paikan saneli meidän valitsema suojaisa ankkurointikohta.

Huomasi, että oli menossa leirin ensimmäinen sukellus, koska kaikki halusivat heti ja yhtäaikaa veteen. Veneen kannella kävi huiske, kun ihmiset pukivat varusteita päälle. Kuumana porottava aurinko saattoi laittaa vähän lisää vauhtia pukemiseen. Loikkasin itse veteen odottamaan Jaria ja Anttia. Vedessä Jari huomasi, että hänellä oli liian vähän painoja. Se teetti hänelle vielä yhden ylimääräisen käynnin veneessä.

Vesi oli ja mukavan kylmää. Laskeuduimme veneen viereen tasaiselle hiekkapohjalle, joka kylpi auringon valossa. Pohja näytti jatkuvan tasaisena joka suuntaan. Otimme etukäteen sovitun suunnan kohti odotettua jyrkännettä ja lähdimme potkimaan hiljakseen eteenpäin. Tunsin jo heti sukelluksen alussa että kuivahanskassani oli reikä, josta tihkui vettä sisään. Tasaista merenpohjaa tuntui riittävän loputtomiin. Ehdin itse jo hieman tuskastua asiaan ja huvitin itseäni sukeltelemalla kasvot pintaan päin. Kuplien tanssi pintaan ei kuitenkaan saanut mielestä märkää kättä, joka kastui koko ajan enemmän. Yritin pitää toisella kädellä oletetusta vuotokohdasta kiinni ja jatkoin sukellusta muiden mukana.

Pikkuhiljaa pohja alkoi kaartua syvemmäksi ja parinkymmenen metrin jälkeen hiekkapohja muuttui sileäksi kallioksi. Kallio kääntyi jyrkemmin alaspäin, lopulta se putosi pystyseinänä alas. Hieno rinne sukellus tästä tuli, mutta matka rinteen alkuun oli liian pitkä. Kävimme lopulta kääntymässä vähän yli kolmessakymmenessä metrissä. Näytti että rinteessä oli alaspäin mennessä loivempia kielekkeitä, joiden jälkeen seinä putosi jyrkemmin. Sukelsimme loivasti seinämää ylös ja takaisin kohti rantaa. Valoisuus kasvoi nopeasti, eikä lamppua tarvinnut kuin kiven koloihin kurkisteluun. Edessä oli pitkä sukellus takaisin veneelle. Tulimme takaisin vähän eri kohdasta kuin sukelluksen alussa. Pohjassa oli enemmän kiviä. Matkalla veneelle näimme hiekassa pari kampelaa, jotka uivat meitä karkuun.

Sukelluksen jälkeen kuivapuvun hihasta lorahti muutama desilitra vettä. En jaksanut miettiä reikään sen enempää, koska ruoka oli valmiina odottamassa. Kannen alta saunasta kuului löylyveden sihahduksia kuumille kiville.

[Petri]